Friisinvesikoira (Wetterhoun)

Rotumääritelmä

Historia

Ennen kuin ulkomaiset metsästyskoirat tulivat suosituiksi Friisinmaalla, kahta kansallista koirarotua käytettiin metsästykseen. Rodut olivat stabyhoun (FCI:n ryhmä 7:ssä) ja wetterhoun. Wetterhounia käytettiin vesilintujen metsästyksessä apuna pääasiassa järviseuduilla. Se oli tavallisen ihmisen koira, jota käytettiin ei ainoastaan metsästykseen vaan myös pihapiirin vahtikoirana ja hävittämään tuhoeläimiä kuten hillereitä, myyriä, rottia ja jopa vielä 1800-luvulla saukkoja. Taloudellista hyötyäkin siitä oli, myyrän nahoista maksettiin hyvä hinta. Myös nykyään rotu on arvostettu pienten tuhoeläinten karkottajana. Wetterhounia käytettiin myös apuna rattaiden vetämisessä. Rodun suosio hiipui kuitenkin 1800-luvun puolivälissä kun pointterit ja setterit tulivat suosituiksi.

Rodun alkuperä ei ole ihan selvillä, kuitenkin jo 1600-luvulla kiharakarvaiset koirat on huomioitu Hollannissa. Legenda kertoo, että mustalaiset sekoittivat rotuun mastiffia. Toinen teoria on, että ne ovat tulleet merimiesten mukana Baltian maista. Yhteinen linkki löytyy wetterhoun-nimen ja saksalaisen metsästystermin "wittern" (saada vainu jostakin). Yksi vaihtoehto on myös, että rotu sai nimensä myöhemmin, ollen vain hollanniksi "vesikoira" ("wetter" on friisiksi vesi) Monikäyttöisen, tehokkaan rodun aikaansaamiseksi on joskus stabyhoun ja wetterhoun risteytetty ja joskus voi nähdä stabyhounin jolla on kihara turkki tai laineikas turkki. Rotu tunnustettiin Hollannin kennelklubissa 10.10.47 ja muutama kasvattaja otti rodun sydämenasiakseen ja Hollannissa rotukerho perustettiin 26.4.1947. Vuodesta 1971 sekä stabyhoun että wetterhoun on virallisesti rekisteröity.

Turkki

Turkki kihartuu joka puolella runkoa, paitsi päässä ja raajojen alaosissa se on suoraa. Kiharat koostuvat tiukasta, vahvasta kihara "ryppäästä". Turkki on melko karkeaa ja tuntuu rasvaiselta. Väri: ruskea, musta tai ruskea-valkoinen tai mustavalkoinen. Valkoinen ei ole puhdas valkoinen, vaan siihen voi olla sekoittunut pääväriä, ollen ns. roan. Oikea turkin laatu on erittäin tärkeää.

Yleisvaikutelma

Liioittelematon, vahvarakenteinen koira olematta raskas tai kömpelö. Pää on melko iso suhteessa runkoon, kallo on vahva ja ominainen ilme luotaantyöntävä. Uroksen säkäkorkeus on maksimissaan 59 cm ja narttu on 55 cm. Paino n 25 – 32 kg.

Käyttö

Nykyään pääasiassa perheen lemmikki. Aikaisemmin käytettiin pääasiassa vesilintujen ja saukkojen metsästykseen. Rakenteensa ja turkkinsa puolesta se on ihanteellinen työskentelemään kaislaisilla rämealueilla, ajaen linnun lentoon ja noutaen ammutun linnun. Sillä on erinomainen hajuaisti, se on hyvin helppo kouluttaa ja rakastaa työntekoa.

Luonne

Ystävällinen, hiljainen, ja itsepäinen, varautunut vieraiden suhteen. Omiaan pitämään pihapiiristä tunkeilijat pois.

Suomessa rotua on rekisteröity kaksi yksilöä, vuosina 1996 ja 2001.

Hollannin kennelklubin esitteestä "Dutch breeds" vapaasti kääntänyt Leila Kärkäs.