Irlanninvesispanieli

Rotumääritelmä

JTO

Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus 

Irlanninvesispanieli on spanieliroduista suurin ja sitä on perinteisesti käytetty apuna metsästyksessä, erityisesti vedestä noutavana lintukoirana. Irski työskentelee mielellään raskaassa maastossa. Voimakkaat jalat, suojaava ja luonnostaan öljyinen kaksinkertainen turkki, sekä erinomaisen hajuaistin omaava nenä ovat tehneet koirasta monen linnustajan ehdottoman suosikin.

Historian havinaa 

Irlanninvesispanieli on vanha rotu, josta kirjallisia mainintoja löytyy jo 1600-luvulta. William Shakespearen teoksessa Kaksi herrasmiestä Veronasta arvostetaan hyvää vesispanielia kuin kristittyä naista. Rodun kotimaassa Irlannissa koiraa on käytetty linnustamiseen jo ennen kuin ihminen metsästi tuliaseilla. Tarkka tietoa rodun alkuperästä ei ole, mutta on esitetty että rodun luomisessa olisi käytetty afgaaneja, villakoiria, settereitä, vihikoiria ja kiharakarvaisia noutajia. Nykyisen rotutyypin kehittäjäksi tunnustetaan dublinilainen metsästäjä Justin McCarthy, jonka kuuluisin vesispanieli Boatswain (s. 1834) eli peräti 18-vuotiaaksi. Brittein saarilla vuosisadan vaihteessa rodun kantavana henkilönä oli Mr Trench O’Rorke, jonka Briefny-koirat olivat sotien välisenä aikana rodun huipputasoa. 1940-luvulta eteenpäin kennelnimet Annagh, Brittas, Shotwick ja Seedhill yhdistettiin laadukkaisiin irlanninvesispanieleihin. Näitä koiria löytyy kaikkien koiriemme sukupuusta. Oman aikamme menestyneimpiä kasvattajia ovat Nick ja Liz Waters kennelnimellään Zanfi, sekä Pepi Barrington-Manuel Fynder-koirillaan. Suomen ensimmäiset spanielit olivat irlanninvesispanielit Apollo ja Nelly, jotka saapuivat Suomen kamaralle vuonna 1890. 1960-luvulla syntyi Suomessa yksi irlanninvesispanielipentue, mutta varsinainen rodun juurtuminen ja määrätietoisemman kasvatustyön aloittaminen Suomessa tapahtui vasta 1980-luvulla, jolloin maahamme tuotiin muutamia koiria Iso-Britanniasta, Ruotsista ja Irlannista. Vuosien varrella populaatio on hitaasti kasvanut uusien tuontikoirien, sekä kotimaassamme syntyneiden pentueiden myötä. 

Tänäpäivänä monipuolinen harrastuskoira 

Irlanninvesispanieli on myös loistava seurakoira. Parhaimmillaan se on ulospäinsuuntautunut, älykäs, huumorintajuinen, erittäin oppivainen ja seurallinen koira, joka omalaatuisella olemuksellaan: rastatukallaan, rotanhännällään ja keinuvilla liikkeillään saa takuulla hymyn ihmisten huulille. Vesispanielin sanotaankin olevan koiramaailman klovni. Vaikka irski yleensä puhkuukin intoa päättömyyteen asti, on se silti tottelevainen. Nopeasti asioita omaksuvana koirana vesispanieli vaatii selkeyttä elämäänsä. Isokokoisena koirana sille tulee opettaa perustottelevaisuus jo pentuna. Siltä voi vaatia paljonkin, mutta sen kanssa täytyy muistaa olla johdonmukainen ja määrätietoinen, sillä koiralla on todella hyvä muisti. Vesispanieli on älykäs ja energinen koira, joka tarvitsee reilusti liikuntaa ja aktivointia. Kävelyt kaupungin vilinässä tai metsälenkki ovat sille yhtä mieluisia ja saadessaan osallistua perheen tapahtumiin se ei kyllästy ja rupea levottomaksi. Vesispanieli soveltuu tottelevaisuuskokeisiin, parhaiten tosin silloin kun sitä itseään huvittaa! Agilityä koira harrastaa jo omin päinkin. Kiipeily, hyppely, esteiden yli juokseminen höystettynä nopeilla kurvauksilla on ominaista vesispanieleille. Hyvän ja tarkan nenänsä takia rotu soveltuu erinomaisesti myös jäljestykseen. 

Hitaasti kehittyvä koira 

Irlanninvesispanieli on sekä fyysisesti, että psyykkisesti hitaasti kehittyvä koira. Runko saavuttaa lopullisen muotonsa ja massansa vasta noin kolmen vuoden iässä, vaikka lopullisen korkeutensa koira taas saavuttaa pentuaikana nopeasti. Erittäin tärkeätä on huolehtia, että koira pienestä pitäen tottuu muihin koiriin ja ihmisiin. Nuorta vesispanielia tulee viedä erilaisiin tilanteisiin sen itseluottamuksen ja rohkeuden kasvattamiseksi. Irlanninvesispanieli palvoo omistajaansa, mutta voi olla välinpitämätön ja tarkkaileva vieraita ihmisiä kohtaan.

Turkinhoito osana arkea 

Vaikka irlanninvesispanielin rotumääritelmässä ei mainita mitään trimmaamisesta, tulee turkkia aika ajoin siistiä. Perushuoltoon luonnollisesti kuuluu, että turkki säännöllisesti kammataan takuista ja pidetään puhtaana. Näyttelyä varten turkkia suihkutetaan vedellä, mieluiten sadevedellä, joka auttaa turkkia vetäytymään tyypilliselle kiharoille. Turkinhoitoon tuleekin suhtautua tietyllä vakavuudella, jos harkitsee vesispanielin ottoa. Liian vakavasti sitä ei kuitenkaan kannata ottaa, sillä luonteeltaan irski ei ole mikään hienohelma, vaan rypee ojissa kun vain saa siihen tilaisuuden.

Rodun terveydentila

Myös irlanninvesispanielilla esiintyy lonkka– ja kyynärniveldysplasiaa ja turkkiongelmaisia koiria on tavattu myös kotimaassamme. Kasvuajan ruokintaan ja liikunnan laatuun tulee kiinnittää huomiota, sillä koira kasvaa pentuaikana nopeasti lopulliseen korkeuteensa. Jalostusyksilöiden odotetaan olevan lonkka– ja kyynärpääkuvattuja ja silmätutkittuja. Nykykanta Suomessa onkin kuvattua. Rodussa esiintyy myös selvästi arkoja yksilöitä, mikä ei ole toivottavaa. Tätä ei kuitenkaan pidä sekoittaa tavalliseen pentuajan arkuuteen. Riippuvat korvat altistavat helpommin korvatulehduksille, joten varsinkin uimakautena koiran korvat tulee usein tarkastaa .